Vauhtisokeus on yksi tavanomaisimpia syitä uupua. Vauhtisokeus saattaa yllättää kenet tahansa, jopa sellaisen, joka ajattelee tuntevansa itsensä hyvin. Henkinen kasvu ja hyvä itsetuntemus ovat suojaavia tekijöitä, mutta nekään eivät aina estä sokeutumasta omalle itselleen. Sisäinen vauhtisokeus on kaikkein traagisinta. 

 

Ulkoisia olosuhteita kuten esimerkiksi työelämää, yhteiskunnan valtarakenteita jne on helppo syyttää kiivastahtiseksi, kovaksi ja tunnekylmäksi, sillä usein ne ovatkin juuri sitä. Mutta entä jos tuo kiivastahtisuus, kovuus ja analyyttisyys onkin oman mielen luoma uskomus? Tästä onkin huomattavasti vaikeampi irroittautua.

Ilman tiedostamista ja illuusion paljastumista se ei yksinkertaisesti onnistu. Valhe on niin taitavasti luotu ja valheen verkot niin ovelasti punottu, että sen paljastuessa vaarassa on koko oman uskomusjärjestelmän romahtaminen. Monen psyyke ei kestä sellaista, joten toimivinta lienee tietoisuuteen herääminen pikkuhiljaa, pienin askelin. 

 

Henkinen kasvu voi myös tehdä vauhtisokeaksi. Sitäkin voi nimittäin alkaa suorittaa. Silloin haet kaikenlaisia elämyksiä ja huomiota ulkopuoleltasi hengenheimolaisia etsiessä. Alat uskoa, että sinulla on kiire kasvaa. Saatat kokea tarvetta paeta omasta elämästäsi/arkitodellisuudesta. Huomaat sen siitä, että vahvistat omaa uhritarinaa tai vaihtoehtoisesti egon sankaritarinaa.

Saatat huomaamattasi ajatella: ”kun käyn tämän hoidon tai kurssin tai ostan tämän kristallin tai jos tuo puoliso nyt muuttuisi, niin oloni helpottaa!” Silloin tulet jollain tavalla ohittaneeksi omat varjosi, käsittelemättömät traumat ja herkän puolen ihmisyydestä. Alat karttaa omaa todellista vastuuta eli et kasva henkisesti aikuiseksi. Alempien energiakeskusten kehitys pysähtyy ja mieli ottaa vallan. Ego paisuu. Mieli alkaa kehittämään kaikenlaisia tarinoita sekä hienovaraisesti kontrolloimaan kaikkea ja kaikkia. Se hamuaa valtaa ja elää tietynlaisessa harhassa: henkinen ylemmyydentunto peittää alleen häpeän ja pelko verhoutuu kulisseihin, joskus jopa naamioituen rakkaudeksi. Tämä on valevaloa ja itsepetosta, omien varjojen kieltämistä ja syyllisten etsimistä ulkopuolelta. Vaihtoehtoisesti se voi olla myös syvää voimattomuuden tunnetta, joka kumpuaa itsensä säälimisestä. Niin tai näin, pitkällä aikavälillä se nakertaa ihmisyyttä ontoksi.

 

Tässä ei ole mitään tuomittavaa.. usko pois! Se voi olla myös tärkeä kasvun paikka sielusi matkalla. Tuomitseminen ei ole rakkautta ja todellinen kasvu tapahtuu ainoastaan rakkaudessa. Ethän siis sorru itsesi tuomitsemiseen, sillä se tarkoittaa lopulta itsesi hylkäämistä!!

 

Vauhtisokeus on usein helpompi hyväksyä silloin, kun se kohdistuu fyysiseen tekemiseen ja tekemisen määrään. Käytännössä burn out iskee kun on tehnyt liikaa töitä liian kauan, kunnioittamatta omia rajoja. Isku on silloinkin kova, mutta jollain tavalla helpompi hyväksyä selitykseksi. Mutta entäpä, kun vauhtisokeus on täysin sisäsyntyistä? Siitä tietoiseksi tuleminen onkin vielä paljon kivuliaampaa. Jopa oma identiteetti saattaa murtua. Jarrutusmatkaa on vaikea arvioida. Kaikki minkä varaan on itsensä ja oman arvonsa rakentanut, romahtaa rytinällä. Kyse on valtavasta kriisistä henkisen kasvun polulla.

Mutta ei hätää, kriisi on aina mahdollisuus myös muutokselle. Mikäli käyt läpi tai olet käynyt lähiaikoina läpi sisäistä kriisiä, ethän jää yksin? Kriisiin liittyy aina suuria tunteita ja omien perustusten sekä arvojen tarkastelua. Henkinen herääminen voi olla iso kriisi, vaikkakin yleensä positiivinen, sillä se sysää oman uskomusjärjestelmän muutokseen. Heräät kuin ruusunen unesta: olenko ollut tämän lasikuvun sisällä sata vuotta!!? Kaikki vanha ja tuttu näyttäytyykin aivan eri valossa kuin ennen. Alat kysyä itseltäsi kysymyksiä: kuka oikeasti olen ja miksi olen täällä?

 

Kriisit voivat myös nostaa pintaan vanhoja käsittelemättömiä traumoja tai hoitamattomina myös traumatisoida. Hoitamattomat ja käsittelemättömät kriisit pysäyttävät ihmisenä kasvua ja kehitystä ja saavat sinut tuntemaan olevasi elämässä uhri tai merkityksetön. 

Hoitamaton trauma ilmenee jatkuvana alitajuisena pelkokäyttäytymisenä. Mieli ohjautuu ajattelemaan ja tuntemaan silloin pelosta käsin, kuin automaattiohjauksella, jolloin syntyy sokeita pisteitä omaan ihmisyyteen. Elämä on jatkuvaa reaktiivisuutta, tiedostamattomuutta, kontrolloimista, selviytymistä ja vauhtisokeutta. Elämää varjostaa pohjattomalta tuntuva turvattomuus

 

Miten vauhtisokeus selätetään? Sanoisin, että hyvällä itsetuntemuksella, nöyryydellä, rehellisyydellä ja rakkaudella omaa itseä kohtaan. Toiset hyötyvät terapiasta, toiset jostakin muusta täydentävästä hoitomuodosta. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että liiallinen omavoimaisuus kannattaa jättää sivuun, mikäli haluat katkaista vauhtisokeuden kierteen. Omassa voimassa oleminen nimittäin ei tarkoita toisten avun hylkäämistä vaan juurikin päinvastoin. Avun pyytäminen kysyy egolta aina jonkilaista antautumista.

 

Egoa nöyrtyminen saattaa sattua, mutta kipu on ohimenevää. Ilman nöyryyttä ei nimittäin ole myöskään rakkautta ja hyväksyntää. Nöyryys on oman ihmisyyden kunnioittamista. Kun kunnioitat omaa ihmisyyttäsi, et myöskään sokeudu niin helposti henkisen kasvun vauhdissa. Tällä tavoin kasvu tapahtuu turvallisesti. Henkisen kasvun alkaa, kun alat tuntea sisäsyntyistä tarvetta selvittää sisintäsi, riisua yltäsi vanhat suojakuoret, avautua toisenlaisille ulottuvuuksille ja kaivata syvällistä yhteyttä itseesi ja toisiin. Kaipuu todelliseen rakkauteen herättää sinut eikä materialistinen maailma tai maailmankuva enää tyydytä tiedonjanoasi. Alat tunnistaa olevasi enemmän henkeä kuin lihaa ja verta. 

Aito rakkaus sisältää aina turvan ja luottamuksen. Sinä olet pohjimmiltasi valoa ja rakkautta. Olet aina ollut ja tulet aina olemaan.