Jokaisen ihmisen syvin tarve on tulla nähdyksi, kuulluksi, kohdatuksi, kosketetuksi ja rakastetuksi omana itsenään. Omana itsenään eli juuri sellaisena kuin on… tarve säilyy kehdosta hautaan. Tarve on inhimillisyydessään universaali ja on jokaisella sisäänrakennettu. Valtaosalla ihmisistä on kuitenkin jossain määrin puutteita tarpeen täyttymisestä. Siksi moni kantaa sisällään myös määrittämätöntä häpeän ja arvottomuuden tunteita. Näkymättömyys sattuu ja viiltää syvältä ja osuu ihmisyyden ytimiin.

Terapiavastaanotoilla teema toistuu usein. Näkymättömyys vaikuttaa läheisissä ihmissuhteissa luoden kuilua puolisoiden väliin, perheen sisäisiin väleihin, kaverisuhteisiin, työpaikoilla jne. Näkymättömyyteen tottunut ihminen saattaa sisäisesti olla pattitilanteessa: kuinka uskaltaa olla näkyvä, kun samaan aikaan arvottomuuden haava ammottaa avoimena. Omia tarpeita ei lopulta enää tiedosteta saati uskalla sanoa ääneen. Suojaksi voi nousta voimakasta ahdistusta, riittämättömyyttä tai vihaa.

 

Moni on pukenut alitajuisen näkymättömyysviitan ylleen. Paljastumisen pelko on kova, sillä näkyväksi tuleminen saattaa nostattaa aivan valtavan ison häpeän tunteen. Häpeä ja sen seuralaiset turvattomuus, arvottomuus ja hylätyksi tulemisen pelko saatetaan myös ulkoistaa erilaisiin elämän ja kehon kontrolliyrityksiin: syömiseen, pakonomaiseen liikuntaan jne. Myös erilaiset riippuvuudet ovat usein keino paeta tiedostamatonta häpeää.

 

Muistat varmaan Tove Janssonin Muumisadun ”Näkymätön lapsi”, tarinan Ninnistä, joka oli muuttunut näkymättömäksi ilkeän ja ironisen eli toisinsanoen rakkaudettoman kasvatuksen seurauksena. Tarina on viiltävän totta monella vielä tänä päivänä.. kuinka symbolisesti oikeassa Tove onkaan ollut tarinaa kirjoittaessaan! Minusta tarinaa voi hyvin verrata myös häpeän kokemukseen: mikäli et ole saanut näkyä ja kuulua lapsena omana itsenäsi, olet todennäköisesti alkanut tulkita, että sinussa on oltava jotain vikaa ja hävettävää. Lopulta olet alkanut peitellä itseäsi, muuttunut näkymättömäksi, pelkäät huomiota tai muiden reaktioita, etkä siksi uskalla ilmaista itseäsi. Äärimmillään saatat jopa vältellä muita uskaltamatta kertoa mielipiteitäsi ja näkemyksiäsi ollenkaan. Usein myös traumaattiset kokemukset aiheuttavat voimakasta psyykkistä kipua ja häpeää. Muita syitä voivat olla vanhemman runsas päihteiden käyttö, hyväksikäyttö, koulukiusaaminen jne.

 

Häpeä eristää sinua ympäristöstä ja muista ihmisistä. Paradoksaalisesti ajateltuna kaipaat sisimmässäsi huomiota ja hyväksyntää, mutta samaan aikaan pelkäät sitä ja jopa kiellät sen itseltäsi (tiedostamattasi toki). Häpeän syyt ovat monikerroksiset, eikä sitä pureta yhdellä terapiaistunnolla. Koska häpeä on voimakas tunne, sitä ei hoideta pelkästään mentaalisilla menetelmillä, vaan tarvitaan myös tunnetason eheytystä, kehollista vapautusta sekä vahva kokemus turvasta. Häpeän työstäminen on pitkäjänteistä ja moniulotteista, sillä sen juurakot ovat usein syvällä. Energiatasolta tarkasteltuna häpeä asuu alimmissa energiakeskuksissa (juuri- ja sakraalichakroissa).

Hyviä uutisia: häpeän vangiksi ei tarvitse jäädä, sitä on mahdollista vapauttaa pieni pala kerrallaan!

 

Palataan vielä hetkeksi näkymättömyyteen. Sen pohjatunteina ovat usein häpeä ja arvottomuus. Kysyn sinulta: missä määrin uskallat näkyä? Mitä todellisuudessa pelkäät? Mikä tai kuka sinua rajoittaa?

 

Näkymättömyyteen liittyy aina opittuja uskomuksia, rooleja ja negatiivisia tunteita suhteessa itseen. Mikäli näkymättömyys on toistuva teema elämässäsi ja varsinkin parisuhteessa, suosittelen että perehdyt hieman kiintymyssuhdemalleihin. Niiden avulla voit saada oivalluksia ja ymmärrystä omaan ja kumppanin käytökseen sekä parisuhteen dynamiikkaan.

 

Paras hoito näkymättömyyteen on lopulta uskaltaa tulla näkyväksi, pieni pala kerrallaan. Terapia on usein turvallinen tapa aloittaa näkyväksi tulemisen prosessia. Siellä voit tulla näkyväksi omaan tahtiin, omana itsenäsi, kaikkine ajatuksine ja tunteineen, juuri sellaisena kuin olet. Terapiaan voi hakeutua, vaikka sinulla ei olisi varsinaisia haasteita mielenterveyden kanssa, vaan myös itsensä kehittämistarkoituksessa, kun haluat rehellisesti peilata ajatuksiasi, syvimpiä tunteitasi ja kokemuksiasi toisen ihmisen kanssa.