Kerron sinulle nyt yhden asiakastarinan. Tämä tapaus on aito ja autenttinen, mutta asiakkaani nimi on yksityisyyden turvaamiseksi muutettu.
Asiakastarina “Elisa”
Elisa otti minuun yhteyttä, koska kärsi uupumusoireista. Alkuun Elisa kuvaili olotilaansa näin: “tunnen olevani jumissa, oloni on voimaton, merkityksetön ja tyhjä. Lisäksi olen jatkuvasti ärtynyt. En ole masentunut mutta…”
Ensimmäisen tapaamisen aikana keskustelimme Elisan elämää rajoittavista uskomuksista ja käytösmalleista. Hän kertoi oppineensa jo lapsuudesta toimintamallin, jossa hän pyrkii jatkuvasti miellyttämään muita ja välttelee viimeiseen asti konflikteja. Taustalla oli myös mm. koulukiusaamista, joka oli saanut Elisan epäluuloiseksi muiden seurassa. Myös rajojen vetäminen oli hänelle hankalaa, etenkin EI:n sanominen töissä sekä läheisissä ihmissuhteissa aiheutti voimakkaita fyysisiäkin reaktioita. Hankalat tunteet hän oli tottunut ohittamaan sisällään.
Elisa oli yrittänyt ratkaista näitä haasteita jo ennen tapaamistamme mm. käymällä juttelemassa työpsykologilla muutaman kerran (ei kokenut siitä olevan merkittävää apua) sekä lukemalla self-help-oppaita. Kirjoista hän oli saanut jo ymmärrystä omista käytösmalleista, mutta ei keinoja miten muuttaa niitä. Tapaamisiltamme Elisa toivoi konkreettista apua ja tukea MITEN edetä elämässä eteenpäin. Ensimäisen tapaamisen lopuksi tein Elisan kanssa pienen ohjatun läsnäoloharjoituksen, jossa keskityimme yhdessä hengittämiseen sekä kuulostelemaan oman kehon tarpeita. Tästä Elisa sai itselleen konkreettisen työkalun, kuinka kohdata hankalia tunteita niiden noustessa pintaan ja miten rauhoittaa ja tyynnyttää itseään arjessa. Jälkeenpäin hän koki saaneensa ahaa elämyksen, josta hän kirjoitti minulle viestissä:
“Oon ihan fiiliksissä, miten vapautunut ja energinen olo terapiasession myötä jäi! Löysin myös itsestäni uudenlaista selkeyttä sen suhteen, mitä todella haluan tehdä tulevan vuoden..”
Toisen tapaamisen aikana Elisa halusi pohtia arvojaan. Mietimme käytännön keinoja, miten hän voisi jatkossa elää paremmin arvojensa mukaan. Keskustelun myötä Elisa oivalsi lisää rajoittavista uskomuksistaan sekä pääsi paremmin jyvälle omista syvällisistä tarpeistaan. Hän koki olevansa sisäisen läpimurron kynnyksellä: miten onni löytyy sisältäpäin, eikä ulkoisista asioista. Hän ymmärsi, kuinka tunteet ovat tärkeitä viestintuojia, sekä oli oppinut hyväksymään hankalia ja kaoottisia jaksoja elämässä. Tapaamisen jälkeen sain taas viestin:
“Uskomaton fiilis! Sanoilla on hankala tavoittaa kokemukseni ydintä- tuntuu kuin olisin herännyt uutena ihmisenä. Energisenä, pirskahtelevana, elämänjanoisena ihmisenä, sellaisena, jonka silmin maailma näyttäytyy kauniina ja taianomaisena! Olen valtavan kiitollinen sinulle. Koen, että olet auttanut minua valtavasti eteenpäin polullani ja mahdollistanut tämän muutoksen minussa! KIITOS!!!”
Auttajana koin nöyrää kiitollisuutta. Tiedän, että asiakas on tehnyt sisäiset muutokset itse ja tarvitsi oikeastaan vain muutaman käytännön työkalun, ratkaisukeskeisen kysymyksen ja ajatuksen siemenen itselleen, jotka lähtivät keskustelujen myötä itämään.
Jokainen asiakas on yksilö. Toisilla oivallusprosessi on hiukan pidempi kuin toisilla, mutta aivan jokainen asiakkaani on päässyt eteenpäin omalla polullaan itselleen sopivalla tavalla. Halusin kertoa tämän asiakastarinan, jotta sinäkin saisit toivoa omalle toipumismatkalle. Aina ei todellakaan tarvita vuosien psykoterapiaa, vaan lyhyemmät ja oikein ajoitettu ja kohdennettu apua voi olla yllättävän tehokasta. Suosittelen siksi aina hakemaan apua ajoissa, mieluummin jopa ennaltaehkäisevästi. Häpeä ja kehtaamisajatukset sikseen, sillä kyseessä on aina sinun ainutlaatuinen elämä.
Muista, että sinunkin muutos voi todellakin olla vain YHDEN pienen ajatuksen tai oivalluksen päässä. Siis vain yhden! Elisan tapauksessa oivallus oli kiitollisuuden kokeminen omasta itsestään.
Uskalla pyytää apua!