Miksi tavaroista luopuminen on niin vaikeaa?

Saan ajoittain kyselyitä, miksi tavaroista luopuminen on niin vaikeaa ja miten luopumista voisi opetella. Ammattijärjestäjänä tehtäväni on opettaa asiakkaitani luopumaan, jotta pysyvän järjestyksen luominen helpottuu. Luopuminen on monitasoinen prosessi, eikä suinkaan aina helppoa ja nopeaa. Kokosin tähän kirjoitukseen tavallisimmat sisäiset esteet eli uskomukset ja tunteet luopumisen tiellä. Kuten ehkä nopeasti käy ilmi, kodin järjestäminen voi olla hyvin tunnepitoista työtä! Järjestämällä kotiasi, kohtaat samalla itsesi ja menneisyytesi.

 

Järjestelmällinen karsinta on opettavainen prosessi, jonka aikana törmäät väistämättä omiin uskomuksiisi ja kätkettyihin tunteisiin. Jokaisella meistä on tapahtunut menneisyydessä vaikeita ja jopa traumaattisia asioita. Sen minkä fyysisesti olet sullonut kaapin perälle, ei henkisten lakien mukaan katoa sieltä, ennen kuin olet käsitellyt myös haudatut tunteesi. Saatat siis vetää alitajuisesti puoleesi vain lisää tavaroita, ei siksi että sinussa on jokin vika, vaan siksi, että voisit kohdata itsessäsi sen mitä välttelet. Kaikki fyysiset esineesi kuvastavat jollain tavalla sinua itseäsi. Olet itse ne hankkinut/ostanut tai vetänyt puoleesi lahjan tai perinnön muodossa.

Kodin järjestäminen on samalla sisäistä siivoustyötä. Suosittelen jokaista tekemään jonkinlaisen ”kuolinsiivouksen” jo eläessään ja samalla opettelemaan luopumista. Jonain päivänä meidän kaikkien on päästettävä irti aivan kaikesta. Et kertakaikkiaan saa täältä lopulta mitään mukaasi, paitsi henkisen pääomasi. On hyvin vapauttava oivallus, että oikeasti et omista mitään, vaan kaikki tavarasi ovat vain lainaa… olet itse antanut tavaroille merkityksen omassa mielessäsi, mielikuvissasi sekä tunnetasolla. Hyviä uutisia: voit siis milloin vain päättää muuttaa tuota merkitystä ja katkaista tunnesidokset menneisyyteen.

 

Luopuminen aiheuttaa usein kipua. Kipu tekee kohdattavista asioista epämiellyttävää ja sellaista, jota pitäisi välttää. Aivan kuten varot fyysistä kivunaiheuttajaa, varot myös henkisiä kipupisteitäsi. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, saatat olla liittänyt esineisiin monenlaisia tunteita. Luopumisprosessi paljastaa sinulle minkälaisen merkityksen olet tavaroille antanut. Luopuminen helpottuu harjoittelemalla. Älä silti koskaan aloita karsintaa kaikista tunnepitoisimmista esineistä. Aloita helposta kategoriasta kuten vaatteet ja kirjat, jolloin erottelukykysi ja kiitollisuuden taito vahvistuvat. Kiitollisuus on voimakas tunne, joka muuttaa täysin sisäistä kokemusmaailmaasi. Opettele luopumaan kiitollisuudella.

Seuraavaksi kerron yleisimmät luopumista estävät tekijät.

 

Yleisimmät sisäiset esteet eli uskomukset ja tunteet luopumisen tiellä: 

  • ”Jos mä jonain päivänä vielä tarvitsen..” tunne: katumus tai sen pelko. Pelkäätkö tekeväsi luopuessasi virheen, joka kaduttaa myöhemmin? Vai pelkäätkö kaipaavasi ja haikailevasi tavaroita? Kysy itseltäsi: mitä kaipaat syvemmillä tasoilla? Koitko menneisyydessäsi hetkiä, jotka herättävät nykyhetkessä valtavan kaipuun ja olet liittänyt tuon saman tunteen tavaroihisi? Vai opetettiinko sinua lapsuudenkodissasi säästämään kaikki mahdollinen ”varmuuden vuoksi”. Vapautan sinua katumuksen pelosta: pula-ajat ovat ohi! Maailma on tavaraa ja materiaa pullollaan ja lisää tuotetaan jatkuvasti. Onko kaikkea pakko omistaa vai voisitko lainata tai vuokrata harvemmin tarvittuja esineitä joltakin tarpeen iskiessä? Loputon pohdinta siitä, uskallatko luopua vai et, jumittaa prosessia, joten tee rohkeasti päätös ja luota sen jälkeen siihen, että päätöksesi on oikea. Mikäli tietystä esineestä luopuminen on vaikeaa nyt, anna itsellesi tilaa ja päätä, että palaat pohdintaan myöhemmin.

 

  •  ”Sain tämän lahjaksi tai perinnöksi, joten en voi antaa pois!”  tunne: syyllisyys. Syyllisyys voi olla hyvin musertava tunne. Lopulta sen on kuitenkin aiheetonta. Et tee mitään väärää luopuessasi, etkä ole siitä tilivelvollinen muille. Voit kysyä itseltäsi: toimitko omia periaatteita tai arvoja vastaan? Tai pelkäätkö satuttavasi valinnoillasi muita? Mikä on sinun vastuullasi ja mikä ei? Uskallatko vapauttaa itsesi? Syyllisyys vie paljon energiaa ja syö henkistä kapasiteettiasi. Voisitko siis luopua ankaruudesta ja tarpeettomasta syyllisyyden painolastista samalla, kun luovut ylimääräisestä tavarasta? On järkevää omistaa vain sen verran, kuin mistä pystyy huolehtimaan. Syyllisyys vie ilon elämästä ja kahlitsee sinua menneisyyteen. Syyllisyys kulkee usein käsi kädessä häpeän kanssa, joten mieti liittyvätkö nämä tunteet sinulla yhteen?

 

  • ”Olen ikuinen sottapytty” tai ”en saa mitään aikaiseksi” tunne: jämähtäminen. Olet itse itsesi pahin tuomari. Uskottelet itsellesi totuuksina asioita ja uskomuksia, jotka eivät todellisuudessa pidä paikkaansa. Mikään diagnoosi tai rajoite ei hallitse sinua, ellet anna sille valtaa. Jämähtäminen ja jumissa olemisen tunne kertovat siitä, että on aika vaihtaa näkökulmaa. Mikäli tarkastelet itseäsi vain laatikon sisäpuolelta, sinulta jää paljon asioita havaitsematta. Kertyneet tavaravuoret viestivät sisäisestä siivoustarpeesta ja muutostoiveesta. On niin paljon turvallisempaa pitäytyä vanhoissa tavoissa, kuin opetella uusia. Mieli on hyvin mukavuudenhaluinen ja siitä syystä syötät itsellesi samoja ajatuksia päivittäin. Aikaansaaminen vaatii tekemistä, energian liikuttamista, konkreettisia tekoja. Usein mielen kynnys on isompi kuin lopulta itse tekemisen vaiva. Ota siis rohkeasti ensimmäinen askel ja mieti, mikä on pienin ja helpoin kohde, josta voit aloittaa. Kannusta itseäsi, älä soimaa.

 

  • ”Tavarat muistuttavat edesmenneestä ihmisestä” tunne: suru. Tämä on eittämättä haastavin ja kipein luopumisen este. Läheisen kuoleman tuoma tyhjä aukko on kuin ammottava haava, joka vuotaa joka kerta, kun ajattelet hänen poismenoaan. Jokainen hänen omistamansa esine muistuttaa eletystä elämästä. Suru tarvitsee aikaa ja tilaa. Kaikesta ei välttämättä tarvitse luopua kerralla. Lopulta luovut vain materiasta, mutta ihminen ja häneen liittyvät muistot säilyvät mielessäsi aina. Säästä sellaiset tavarat, joihin liittyy positiivinen tunnemuisto ja jotka tuovat sinulle iloa tai jotka kunnioittavat vainajan muistoa. Kerää vainajan tavaroille muistolaatikko. Surunkin keskellä voit antaa itsellesi luvan tuntea kiitollisuutta. Kohtaa surun tunne arvokkaasti, päästä itku ulos ja löydä sitten toivo tulevaisuudellesi.

 

Toivottavasti näistä vinkeistä oli sinulle apua ja hyötyä. Oivalluttavia järjestämishetkiä!

Muistutuksena vielä, että teen myös järjestämisen etäapua Zoomin kautta! Jos kaipaat täsmävinkkejä, etäapu on juuri oikea palvelu sinulle.

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä varmistaakseen, että saat parhaan mahdollisen käyttökokemuksen verkkosivustollamme. Lue tietosuojaseloste